Olen toiminut jo kauan Hyvejohtajuus.fi-blogin kirjoittajana: ensin vieraskynäilijänä, sitten vakikirjoittajana ja nyt viime syksystä lähtien toisena päätoimittajana. Kyseessä on Suomen luetuin johtamisaiheinen blogi. Suosituimmat jutut saavat tuhansia tykkäyksiä, ja Facebook-sivulla on yli 6.600 tykkääjää.

Tänään blogissa ilmestyi kirjoitukseni esiintymisjännityksen voittamisesta. Vaikka kaikkiin tapauksiin sopivia yleisohjeita ei voidakaan antaa, monesti jännittämiseen auttavat aivan yksinkertaiset asiat: valmistaudu huolellisesti ja hanki myönteisiä esiintymiskokemuksia. Kirjoituksessani kerron noista vähän tarkemmin.

Olen kirjoittanut Hyvejohtajuuteen aikojen saatossa muitakin puhumista ja esiintymistä sivuavia kirjoituksia. Tässä lyhyt lista:

Ensimmäinen kirjoitukseni blogiin (melkein kolme vuotta sitten!) oli nimeltään Puhujan hyveet. Perusajatus siinä on se, ettei vaikuttavassa puhumisessa ole kyse vain tekniikoista, vaan hyvän puhujan pitää olla myös (tavalla tai toisella) hyvä ihminen. Tällaiselle hyveitä harjoittavalle puhujalle annetaan vaikuttamistilanteet, koska häntä halutaan kuunnella – hänen ei tarvitse itse haalia niitä.

Toinen kirjoitukseni blogiin oli edellistä kontroversaalimpi: Jussi Halla-ahon radikaali retoriikka. Analysoin kiistellyn poliitikon blogikirjoituksia. Pohdin hänen retoriikkaansa luonnetta ja arvioin, mihin hänen suosionsa perustuu. Se että kirjoitukseni oli hillitty analyysi, enkä hyökännyt Halla-ahoa vastaan, riitti joillekin syyksi olettaa, että olen itse halla-aholainen. Tähän hymiö.

Vuoden 2012 alussa presidentinvaalien kamppailu kävi kuumana. Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto mittelivät kansansuosiosta. Kirjoitin tuolloin ehdokkaiden retoriikkaa arvioivan kirjoituksen: Niinistö vs. Haavisto: Ratkaiseeko retoriikka? Niinistön voitto näytti kannatuslukujen valossa aika selvältä, mutta Haaviston hurmoksellinen kampanja teki vaaleista jännittävän.

Saman vuoden syksyllä järjestettiin presidentinvaalit Yhdysvalloissa. Sanallista ilotulitusta oli tarjolla, kun Barack Obama ja haastaja Mitt Romney ottivat yhteen väittelyissä. Arvioin tuon retorisesti huippuunsa viritetyn kamppailun sanallista antia kirjoituksessani: Obama vs. Romney: Vaaliretoriikaa amerikkalaisin opein.

Hyvän puhumisen vallankumous -kirjoituksessa pohdin sitä, voitaisiinko ajatella sellaista retoriikan lajia, jossa pyrittäisiin tekemään toisille hyvää. Sanoilla on mahtava voima. Niillä voidaan lyödä ja haavoittaa, mutta toisaalta myös nostaa, tukea ja rohkaista.

Minua harmittaa, jos retoriikasta puhutaan kielteiseen ajattelematta asiaa sen syvemmin. Näin käy esimerkiksi silloin, kun sanotaan jonkun olevan ”pelkkää retoriikkaa”. Retoriikkaa voidaan toki käyttää arveluttaviin ja selvästi pahoihin päämääriin (esim. A. Hitler), mutta toisaalta vaikuttavalla puhumisella voidaan edistää hyviä päämääriä (esim. M. L. King jr.). Kirjoitin näkemykseni auki tässä postauksessa: On aika palauttaa retoriikan maine.

On taito sanoa asiat suoraan. Yritys voi mennä helposti metsään ja ihmiset loukkaantuvat. Toisaalta erityisesti ystävien välillä suorapuheisuus voi olla joskus todellinen palvelus. Kirjoitin aiheesta viime syksynä postauksen Suorapuheisuuden taito.

Jos Hyvejohtajuus ei ole sinulle vielä tuttu, tule mukaan seuraamaan. Joka viikko julkaistaan kaksi kirjoitusta siitä, kuinka hyveiden kautta johtamisessa voi kehittyä ja ylipäänsä elää antoisaa elämää tasapainoisissa ihmissuhteissa.