Yhdysvaltain presidentti Barack Obama piti pari päivää sitten puheen Valkoisen talon perinteisillä lehdistöpäivällisillä. Vähemmän perinteinen veto oli kutsua mukaan ”anger translator”, ”raivon tulkkaaja”.

Standup-tyylisessä esityksessä Lutheriksi kutsuttu tulkkaaja toi esille presidentin ”aidot” kiukkuiset näkemykset tavalla, joka ei olisi mahdollinen presidentille. Puheenvuoron katsominen oheiselta videolta osoittaa pian, mistä on kysymys.

Taustalla on Key and Peele -sketsisarja, jossa tulkkaajana toiminut näyttelijä Keegan-Michael Key esittää Obaman ”raivon tulkkaajaa”. Erinäisten vaiheiden jälkeen, jotka HS.fi selvittää, Key pääsi tekemään sketsin presidentin itsensä kanssa.

Obaman puheenvuoro on jokseenkin postmoderni viritys. Puhe vilisee intertekstuaalisia viitteitä televisiosarjoihin ja kulttuuri-ilmiöihin. Lisäksi oman pohdintansa aihe on, mikä osa puheesta menee puhtaan hupailun piikkiin ja mitkä sanat tulisi ottaa vakavasti.

Puhetta tarkkaan kuuntelemalla tämäkin kyllä selviää. Alun hupailut, jossa tulkki-Luther tuohtuneena ihmettelee, mistä ihmeen tilaisuudesta tässä on kyse ja miksi ”minun” (eli presidentin) pitää olla paikalla, menevät yleisön viihdyttämisen piikkiin. Mutta puheenvuoron lopussa oleva saarna ilmastonmuutoksesta on kyllä juuri sitä asiaa, jota Obama aivan vakavissaan ajaa.

Merkittävää on se, että lopun kiukkuisen puheenvuoron ilmastonmuutoksesta pitää Obama itse. Tilanne huipentuukin siihen, että tulkki-Luther toteaa Obamalle, ettei tämä tarvitse ”raivon tulkkaajaa”, koska puhuu itsekin niin raivokkaasti.

Kyseessä on mitä ovelin retorinen rakennelma: Obama saa huumorin varjolla tilanteen vietyä siihen pisteeseen, että hän voi itse pitää vihaisen puheenvuoron ilmastonmuutoksen kieltäjiä vastaan. Vimmastuminen sallitaan presidentille, koska se on osa viihdyttävää esitystä. Mutta samalla Obama pääsee sanomaan asiasta sen, mitä hän nähtävästi aivan aidosti ajattelee.

Kyseessä oli ainutkertainen esitys. Jokainen tulevaisuudessa nähtävä ”raivon tulkki” näyttäisi väistämättä tämän puheenvuoron kopioimiselta. Silti Obaman puheesta voi oppia yhtä sun toista retoriikasta.

Minulta kysyttiin eilen Facebook-keskustelussa, onko Obaman puheenvuorossa sovellettu jotain antiikissa tunnettua retorista keinoa. Mitään ei tullut äkkiseltään mieleen ja tyydyin tapailemaan jotain tunteiden synnyttämisestä kuulijoissa. Sitten keskusteluun osallistunut tuttavani, antiikin aatehistorian tuntija, teki oivaltavan ehdotuksen. Kyseessä on prosopopoiia.

Silloin kun puhuja ottaa toisen ihmisen (tai jopa esineen) roolin ja puhuu tämän suulla, kyseessä on prosopopoiia. Tämä retorinen keino voi tulla vastaan aivan arkisissa tilanteissa kuten pienten lasten roolileikeissä, jossa yksi voi olla prinsessa, toinen sheriffi ja kolmas äiti. Prosopopoiiaa käyttää esimerkiksi myös se, joka kertomuksen edetessä ottaa jonkun hahmon roolin ja eläytyen ja ääntänsä muuntaen toistaa, mitä tämä hahmo on sanonut.

Prosopopoiian retorinen hyöty on siinä, että ottamalla uusi rooli ja puhumalla toisen henkilön suulla esityksestä saadaan hyvin eloisa. Jos puheenvuoron tarkoituksena on viitata siihen, mitä joku toinen henkilö on aiemmin sanonut, puhuja voi prosopopoiiaa käyttämällä tuoda näihin sanomisiin aivan omat vivahteet ja merkityssisällöt. Vaikka puhuja toistaisi toisen henkilön puheet sanatarkasti, hän voi eleillä, ilmeillä ja äänenpainoilla saada sanoihin halutun painotuksen.

Prosopopoiia on myös – taitavasti käytettynä – turvallinen tapa sanoa jotain kiistanalaista tai muuten vaikeasti ääneen ilmaistavaa. Tällöinhän kuulijoiden kysymykset ja mahdollinen kritiikki ei kohdistu suoraan puhujaan itseensä vaan tämän esittämään hahmoon.

Obaman voidaan ajatella käyttävän tämän tapaista prosopopoiiaa. Jos tarkkoja ollaan, niin itse asiassa Obaman ”raivon tulkki” on prosopopoiian käyttäjä. Hänhän ottaa vihaisen Obaman roolin ja puhuu ikään kuin tämän suulla asioita, joita presidentti ei voi itse suoraan sanoa.

Kyseessä ei siten ole mikään perinteinen antiikin oppikirjojen esittelemä prosopopoiia, vaan tämän retorisen keinon käyttö viedään aivan uudelle tasolle. Vaikka sinä et puhujana järjestäisikään lavalle omaa ”raivon tulkkiasi”, prosopopoiia kannattaa kyllä pitää mielessä ja käyttää sitä puhetta elävöittämään ja tarpeen tullen kunnianhimoisempiinkin retorisiin päämääriin.