Puhevalta, ajattelu ja kalenteri käyttöön

Juhana Torkki, Puhevalta käyttöön! Näin valmistelet elämäsi parhaan puheen (Otava 2015), 206 sivua

puhevalta käyttöön

Juhana Torkin uusi kirja antaa lukijalleen lupauksen heti alaotsikossaan: Näin valmistelet elämäsi parhaan puheen. Tekijän tuotantoa tunteva oivaltaa, että nyt liikutaan Torkin ensimmäisen kirjan, Puhevallan (Otava, 2006) teemoissa ja tunnelmissa. Lähestymistapa on kuitenkin erilainen.

Puhevalta esitteli oppineesti ja viihdyttävästi vaikuttavan puheen elementit ja antiikin retoriikan opettajien kirkkaimmat oivallukset. Puhevalta käyttöön! keskittyy siihen, miten näitä työkaluja käytetään ja valmistellaan huippuluokan puhe.

Puhekouluttajan ja insinöörin dialogi

Lukijan huomio kiinnittyy nopeasti teoksen poikkeukselliseen kirjalliseen muotoon: se on kirjoitettu dialogiksi kahden kuvitteellisen tai ainakin nimeltämainitsemattoman hahmon, puhekouluttajan ja insinöörin välille.

Torkin kirja on hyvässä seurassa. Hän itse huomauttaa esipuheessa, että Platon kirjoitti kaikki teoksensa dialogeiksi. Retoriikan historiassa esille nousee erityisesti Ciceron pääteos De oratore (Puhujasta, Gaudeamus 2006), joka on laadittu useamman henkilön väliseksi keskusteluksi.

Itseäni on aina vähän ärsyttänyt Platonin dialogien päähenkilö, tärkeilevä Sokrates, joka yhtäältä sanoo, että retoriikkaa on syytä kavahtaa, mutta toisaalta käyttää retoriikkaa saadakseen vastustajansa kiipeliin. Samoin Ciceron De oratore -teosta vaivaa mielestäni sekavuus: keskustelun tiimellyksessä ei aina selviä, mikä on Ciceron oma näkemys.

Kariston pari vuotta sitten suomeksi julkaisema Ragnhild Nilsenin höttöinen puheopas Paremmaksi puhujaksi yrittää myös rakentua dialogi-muotoiselle kehyskertomukselle, huonolla menestyksellä. (Arvioni Nilsenin kirjasta löytyy täältä.)

Torkin kirjaa lukiessa ennakkoluulot on kuitenkin hyvä pistää syrjään. Dialogi antaa tilaa vapaamuotoiseen pohdiskeluun ja luennointiin, mikä sopii hyvin tämän kirjan ideaan.

Torkki pyrkii kahteen tavoitteeseen: Hän haluaa antaa konkreettiset ohjeet siihen, kuinka lukijat voisivat valmistella itselleen hyviä puheita. Toisaalta hän ei halua kirjansa olevan nopea vinkkikokoelma vaan puhumisen filosofiaa keskimääräistä syvällisemmin luotaava, itsenäiseen ajatteluun kannustava teos.

Dialogi tekee kirjoittajalle mahdolliseksi itsensä etäännyttämisen. Esimerkiksi kirjassa esiintyvän puhekouluttajan lukuisat viittaukset koulutuksista syntyneisiin kokemuksiin tulevat esille luontevasti.

Suorassa esityksessä lukijaa olisi voinut häiritä tällainen omien koulutuskokemusten esittely. Nyt kirjoittajan ei tarvitse puhua itsestään vaan puhetaidon teemoja voidaan esitellä kirjallisen hahmon kautta.

Pysähdy, ajattele ja varaa aikaa!

Kirjassa on tavattoman paljon kiinnostavaa ja hyvää asiaa. Monien pienempien helmien joukosta kirjasta nousee seuraava viesti:

Olennaista vaikuttavan puheen valmistelussa ovat oikea ajankäyttö ja aivotyö. Kolme viikkoa ennen esiintymistä puhujan on syytä pistää alitajuntansa työstämään puhetta Torkin määrittelemien yhdeksän kysymyksen avulla.

Seuraavat puheen rakentamisen vaiheet tapahtuvat kaksi viikkoa ja viikko ennen esiintymistä. Lopulta puhe käydään vielä läpi esiintymistä edeltävänä päivänä.

Tällainen ohjeistus poikkeaa radikaalisti monien harrastamasta tavasta, jossa puhe otetaan nollapisteestä työstettäväksi mahdollisesti vasta esiintymistä edeltävänä iltana. Torkki ilmaisee painokkaasti, että huippupuheiden synnyttäminen vaatii pysähtymistä, aivotyötä ja aikaa.

Vakuuttumisen perusta: tiedostamaton ja tunteet

Torkin kirjan kovan ytimen muodostavat nuo yhdeksän kysymystä, joilla puhuja pääsee härnäämään ajatteluaan. Niiden taustalla on pari metodista periaatetta: Aristoteleelta Torkki ottaa tutun ja hyödyllisen jaon kolmeksi vaikuttamisen keinoksi: eetos, paatos ja logos. Aristoteles piti eetosta, puhujan henkilökohtaista uskottavuutta, tärkeimpänä vakuuttumisen syynä.

Torkki tukee Aristoteleen ajatusta Daniel Kahnemanin teorialla, jossa ihmisen ajattelujärjestelmä jaetaan kahteen osaan: järjestelmä 1 on intuitiivinen, tunteiden ja tiedostamattoman aivotyön tyyssija; järjestelmä 2 vastaa tietoisesta ja rationaalisesta ajattelusta. Näistä ensimmäinen ohjaa ihmistä, vaikka jälkimmäinen luuleekin olevansa ruorissa.

Tiedostamaton, intuitiivinen ja tunteisiin vetoava (eli eetos ja myös paatos) ovat retoriikassa paljon kovempaa valuuttaa kuin järkevä ja looginen argumentointi (logos).

Työskentelyn ohjenuoraksi Torkki omaksuu Mika Häkkisen ajatuksen, ettei huippusuoritusta halajavan pidä niinkään pyrkiä täydellisyyteen kuin poistamaan suorituksestaan epätäydellisyydet.

Yleisö on ykkönen

Torkin yhdeksän kysymyksen tarkoituksena on löytää puheeseen oikeat lähtökohdat, oikeat perusasetukset, jotka ohjaavat puheen laatimista niin, että lopputuloksesta tulee vaikuttava. Torkin puhumisen filosofia heijastuu siinä, miten hän on yhdeksän kysymystään jaotellut.

Kolme ensimmäistä kysymystä käsittelevät yleisöä: heidän pelkojaan, ylpeydenaiheitaan ja suhdetta puhujaan. Näitä seuraavat kolme kysymystä, joilla puhuja tunnustelee oman itsensä tilaa. Vasta viimeisissä kolmessa kysymyksessä etsitään puheen ydinviestiä ja muita sisältöjä.

Torkki on sisäistänyt erittäin vahvasti, että puhuminen on yleisön palvelemista. Puhuja käyttää kuulijoittensa aikaa, mistä syntyy velvollisuus käyttää tämä aika heidän kannaltaan mahdollisimman hyödyllisellä tavalla. Kaikki tämä edellyttää oikeaa suhdetta yleisöön, johon ohjaa Torkin ensimmäinen kysymys: “Mistä olet kuulijoillesi kiitollisuudenvelassa?”

Koska puheen vaikuttavuus perustuu suuresti puhujan eetokseen, Torkki käsittelee puhujan olemukseen liittyviä kysymyksiä heti yleisön jälkeen. Esimerkiksi kysymys “Mistä olet viime aikoina ollut innostunut?” pyrkii luomaan esiintymiseen puhujasta välittyvää vapautuneisuutta ja autenttisuutta.

En ole löytänyt kirjasta juuri mitään, josta olisin kirjoittajan kanssa eri mieltä. Päinvastoin monet huomiot erityisesti suhtautumisesta yleisöön ja puheen tavoitteista ovat kuin suoraan omasta suustani.

Jos lukee Puhevalta käyttöön! -kirjaa ja omaa Vaikuttavan puhumisen taito -kirjaani rinnakkain, joku voisi kysyä, kumpi on omaksunut ajatuksia kummalta. Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin siitä, että vaikuttavaan puhetaitoon pistetty intensiivinen ajatustyö tuottaa eri tahoilla samantapaisia itsenäisiä tuloksia.

Puhevalta käyttöön! -kirjan kieli on sujuvaa ja oivaltavaa. Syvälliset ajatukset ja hauskat oivallukset seuraavat toisiaan. Mainitsemani yhdeksän kysymyksen lisäksi kirjassa on paljon puhumisen teoriaan ja käytäntöön liittyvää hedelmällistä, tuoretta pohdintaa. Siten Juhana Torkin kirja on erittäin suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka haluavat uudistaa puhumiseen liittyvää ajatteluaan ja käytäntöjään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

4 × four =