Missä vaikuttavat kampanjapuheet lymyävät?

Olen ollut tällä viikolla kahdessa erittäin kiinnostavassa pestissä. TV1 on lähettänyt iltaisin maanantaista torstaihin presidentinvaalitentin, jossa ehdokkaat käydään läpi yksi kerrallaan. Illan kulku on joka kerta sama: ehdokas pitää seitsemän minuutin puheen, ja tämän jälkeen häntä haastatellaan.

YLE kutsui minut kommentoimaan ehdokkaiden suorituksia verkkoon reaaliajassa. Ja aina tenttiä seuraavana aamuna keskustelen Aamu-tv:ssä ehdokkaan suorituksesta. Toisena vakikommentoijana on politiikan tutkija Johanna Vuorelma.

Löydät linkkejä kaikkiin lähetyksiin kätevästi Facebook-sivultani.

Tällainen ammatillinen kommentointi on osoittautunut itselleni hyvin antoisaksi, koska kun seuraan tenttiä erityisen tarkasti, saan siitä paljon myös itselleni. Olen kiinnittänyt erityistä huomiota ehdokkaiden esiintymisiin.

Kuinka he ovat pärjänneet?

Seuraavassa tiiviit kommentit tähänastisten ehdokkaiden puheista:

Paavo Väyrynen: Kummallisen hermostunut, valmistautumaton. Luotti nähtävästi liikaa kokemukseensa. Tiivisti aivan liian paljon asiaa lyhyeen puheeseen. Nojasi muistiinpanoihinsa. Puheessa ei kummoista rakennetta. Lähes maanista Sauli Niinistön härkkimistä.

Laura Huhtasaari (PS): Ei pitänyt puhetta vaan esitteli oudosti aiheesta toiseen poukkoilleen luettelon hänelle tärkeitä vaaliteemoja. Hänkin oli valmistautunut kehnosti, mikä näkyi ilmaisun ja esiintymisen epävarmuutena, hitaana puherytminä, vahvana tukeutumisena muistiinpanoihin. Missä tarinat, esimerkit, konkretia, tunne, aito ihminen?

Nils Torvalds (RKP): Torvaldsin persoonallisessa puheenvuorossa oli kaikenlaista hienoa: Puheen läpi kulki käsite Hylkysyrjä – vertauskuva kahtiajaosta, jota tapahtuu kaikkialla maailmassa. Torvalds toisti sanaa ja se jäi mieleen. Kahtiajakoa vastaan voidaan käydä vahvalla kansalaisyhteiskunnalla. Puheessa oli kolme tarinallista kohtaa sekä henkilökohtainen väläys lapsuuteen. Tämä toi puheeseen henkilökohtaisuuden tuntua. Esiintyminen ei Torvaldsilla tosin ollut niin vahvaa. Hän haki sanoja ja nojautui nuotteihinsa.

Matti Vanhanen (Kesk): Vanhasen esiintyminen oli vahva; hän piti sujuvasanaisesti selkeän ja johdonmukaisen puheen ilman muistiinpanoja. Tällöin hän saattoi puhutella kuulijoita suoraan ja häiriöttä. Tässä näkyi vahva valmistautuminen ja se, että hän otti tehtävän tosissaan. Vanhasen puhe oli ajateltu tarkasti läpi, mutta poliittis-liturgisen puhetyylin vivahteet vaivasivat sitä. Vanhanen käsitteli tärkeitä aiheita – ulko- ja puolustuspolitiikkaa, taloutta ja kansallista eheyttä – mutta paljolti ylätasolla. Konkretisoiminen jäi sikseen. Miten nämä kysymykset liittyvät äänestäjien jokapäiväiseen elämään?

Kuten näistä pienistä arvioista voi huomata, en ole täysin tyytyväinen yhteenkään puheeseen. Väyrysen ja Huhtasaaren puheesta näkyi ilmeinen valmistautumattomuus – mikä on mielestäni käsittämätöntä!

Ehdokkaalle annetaan seitsemän minuuttia tehokasta puheaikaa pitää maailman vaikuttavin kampanjapuhe suorassa tv-lähetyksessä, ja tilaisuus hukataan täysin! Tämä on puhdasta löperyyttä, ja kuvastaa sitä, minkälainen arvo (hyvin vähäinen) Suomessa annetaan jopa tällä tasolla puheen mahdollisuuksille vaikuttaa ja vakuuttaa.

Torvaldsin puhe oli jo tarkemmin pohdittu kokonaisuus ja siinä oli ehdottomia hienouksia. Kuitenkin Torvaldsinkin kontribuutiosta näkyi, että puheen pitämisen harjoittelu oli jäänyt puolitiehen, mikä heikensi kokonaisvaikutusta. Voidaan myös perustellusti kysyä, olivatko Torvaldsin metaforat lopulta rippusen liian haastavia – ymmärsivätkö kaikki kuulijat, mitä hän tarkoitti?

Vanhasen puhetta on kiitetty mm. twitterissä kovasti. Vaikuttaa siltä, että kiittäjät eivät koostu ainoastaan Vanhasen tukijoukoista. Puheessa oli kieltämättä hyvät puolensa. Sujuvasanaisuus, asioiden hallitseminen, rauhallisuus ja itsevarmuus vetosivat kuulijoihin. Mutta missä olivat konkretia, kertomukset, tunne, henkilökohtaisuus? Puheessa oli kaikesta hyvästä huolimatta esitelmän piirteitä.

Yhdysvalloissa kampanjapuhumista on mietitty hyvin pitkälle, ja siellä käytännössä kaikissa kampanjapuheissa on seuraava perusrakenne: osoitetaan ongelma, tarjotaan ratkaisun avaimet, visioidaan onnellista tulevaisuutta joka koittaa kun näihin ratkaisuihin tartutaan (ja ehdokas valitaan).

Rakenne on hyvin yksinkertainen, mutta maalaisjärkinen ja vetoava. Yhdessäkään tähänastisista puheista emme ole kuitenkaan tällaista kuulleet. Sekä Torvalds että Vanhanen korostivat itseään tulevaisuuden johtajina, mutta minkälainen on se tulevaisuus, jota ja johon he Suomea johtavat? Siitä emme kuulleet juuri yhtään sanaa.

Mitkä ovat ne ongelmat, jotka nyt vaativat kipeästi ratkaisua ja joita nykyinen tasavallan presidentti ei ole  kyennyt ratkaisemaan? Emme saaneet kuulla tällaisistakaan mitään.

Vanhasen puheen synnyttävä innostus tuo mieleen sen, että meillä suomalaisena yleisönäkin on rima matalalla. Emme odota puheelta kummoisia, ja sitten kun joku pitää vähänkin tavallista paremman puheen, monet pitävät sitä erinomaisena.

Mutta erinomaiseen on vielä paljon matkaa. Erinomaisena puheena voin mainostaa tuoretta esimerkkiä maailmalta. Mediavaikuttaja Oprah Winfrey piti Golden Globe -gaalassa kiitospuheen, joka räjäytti pankin.

Vaikka olisi Winfreyn puheen aiheesta tai yksityiskohdista mitä mieltä tahansa, ei käy kiistäminen, että puhe oli mestarillisesti rakennettu ja taiturillisesti pidetty. Tällöin vaikutus on niin jykevä, että paineaalto tuntuu kaukaisessa Suomessa asti. Tällainen voi olla puheen voima parhaimmillaan.

Ja tätä kannattaisi presidenttiehdokkaiden tavoitella.

Mistä sitten kiikastaa? Kriittinen katseeni suuntautuu ehdokkaiden tukijoukkoihin. Missä ovat huippuluokan puheenkirjoittajat, esiintymisvalmentajat ja dramaturgit?

Vanhasen puhe on oiva esimerkki: jo ammattitaitoinen toimittaja tai muu ammattikirjoittaja olisi voinut vetää paljon punakynää ylätasolla liihottaneeseen politiikkakieleen ja korvannut sitä ihmisten arkielämää lähellä tulevilla konkreettisilla esimerkeillä.

Jo tämä olisi tehnyt puheesta vaikuttavamman. Minkälainen Vanhasen puhe olisikaan ollut, jos mukaan olisi värvätty puheenkirjoittamisen ammattilainen?

Ammattiosaaminen puheen takana ei merkitse sitä, että puhe olisi jotenkin vähemmän ehdokkaan itsensä puhe. Eikä se merkitse keinotekoisuutta tai falskiutta, jos puheenkirjoittaja tietää, mitä on tekemässä.

Ensi viikolla ruutuun astuvat uudet ehdokkaat ja puheet. Odotukseni ovat korkealla!

Hyvä puhe tekee vahvan vaikutuksen, ja toivon todella että useampi ehdokas panostaisi siihen nyt tosissaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 × two =