Kaikki irti väittelyistä!

Kuinka kritisoida rakentavasti toisen ajatuksia keskustelussa?

Netti on pullollaan debatointia. Nämä väittelyt harvoin onnistuvat erityisen hyvin. Toinen osapuoli voi kyllä kokea voittaneensa väittelyn, mutta tosiasiassa “hävinnyt” osapuoli ei ole muuttanut näkemystään, vaan mahdollisesti jopa lukkiutunut aiempaa tiukemmin omiin ajatuksiinsa. Millainen voitto tämä nyt sitten on?

Tosiasiassa monet netin väittelyt käydään ensisijaisesti sitä seuraavalle yleisölle. Tarkoituksena ei ole saada väittelykumppanin päätä käännettyä vaan päästä yleisön silmissä väittelyn voittajaksi (tai ainakin saada toinen näyttämään häviäjältä).

Jokaisen keskustelunhaluisen kannattaa tiedostaa tämä. Kun ajatustenvaihto alkaa mennä intensiiviseksi, on syytä haistella ilmaa ja tunnustella, mikä sukeutuvan väittelyn tarkoitus vastapuolen ajatuksissa on. Aivan minkälaisiin vääntöihin tahansa ei nimittäin kannata heittäytyä.

Jos tilanne näyttää suotuisalta sellaiseen keskusteluun, jossa toinen todellakin voisi liikauttaa näkemystään ja itsekin voit oppia jotain uutta, homma kannattaa hoitaa taidolla maaliin saakka. Yhden työkalun tähän tarjoavat psykologi Anatol Rapoportin (1911-2007) eettisen keskustelun säännöt. Esittelen tässä filosofi Daniel Dennettin version näistä säännöistä.

  1. Pyri toistamaan keskustelukumppanisi näkemys niin tarkasti, vivahteikkaasti ja reilusti, että toinen voisi sanoa: “Kiitos, kunpa olisi itse osannut ilmaista itseni noin hyvin!”
  2. Käy läpi seikat, joista välillänne vallitsee yhteisymmärrys.
  3. Kerro mitä olet oppinut keskustelukumppaniltasi.
  4. Vasta näiden vaiheiden jälkeen sinulla on oikeus esittää toisen näkemyksistä kritiikkiä.

Nämä säännöt ovat perin ihanteellisia, ja voidaankin kysyä, kuinka käytännöllistä on käydä keskustelussa aina nämä kaikki vaiheet läpi. Ehkä se ei olekaan, mutta nämä säännöt ohjaavat oikeaan suuntaan: Tehdään oikeutta keskustelukumppanin näkemyksille, ja mikä tärkeintä, luodaan toiseen myönteinen suhde.

Kun keskustelija osoittaa  intellektuaalista avoimuutta – eli tunnistaa ja tunnustaa, että voi oppia toiselta –  ja kunnioitusta toista kohtaan, hän kutsuu myös keskustelukumppaninsa toimimaan samoin. Tämä luo parhaimmillaan ilmapiirin, jossa keskustelu voi johtaa siihen, että toinen tarkistaa näkemyksiään.

Näin väittelyistä tulee hyväntahtoisen ja uteliaan ajatustenvaihdon hetkiä. Silloin ei enää ole kiinnostusta siihen niin monet keskustelut pilaavaan tavoitteeseen, kuka päihittää toisen väittelyssä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

twenty − seventeen =