Mitä presidentti sanoi ja miten hän asiansa ilmaisi

Tasavallan presidentti (TP) Sauli Niinistö piti eilen 3.2.2016 Valtiopäivien avajaisissa puheen, joka on synnyttänyt kosolti keskustelua. Siinä mielessä puhe oli lajissaan poikkeuksellinen. Aiemmat vastaavat Niinistön (tai Halosen tai Ahtisaaren) puheet eivät ole synnyttäneet minkäänlaista debattia.

Aika on nyt toinen, ja puheen otekin oli tavallisuudesta poikkeava. Puheen keskeistä aihetta, ”hallitsemattomatonta maahanmuuttoliikettä”, TP käsitteli kursailemattomalla suoruudella. Koska aihe on kuuma peruna, siitä esitetyt näkemykset ovat helposti kiistanalaisia. Tämän TP varmasti tiesi ja päätti astua kritiikin valokeilaan ja debatin keskustaan. Tämä viestittää siitä, että puheen sisältö oli selvästi hänelle tärkeä: nämä asiat oli nyt sanottava ääneen.

Tarkastelen tässä kirjoituksessa tiiviisti TP:n puheen retoriikan piirteitä, mutta aluksi esitän lyhyen tulkinnan puheen keskeisestä sisällöstä. Keskustelua ei nimittäin käydä ainoastaan siitä, onko TP oikeassa, vaan siitä, mitä hän oikeastaan sanoi ja tarkoitti. Puheen keskeiset kohdat on ymmärretty hyvin eri tavoin.

Mitä presidentti sanoi

Mielestäni puheessa on aiheen tärkeyden kannalta (luvattoman) paljon epäselviä ilmaisuja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ymmärtämään pyrkivällä luennalla puheen sanoma avautuu tyydyttävästi. Toinen asia on, ollaanko tämän sanoman kanssa yhtä mieltä.

Puheen ymmärtämiseksi on hyvä pitää mielessä, että TP:llä on nykytilanteen lisäksi mielessä tulevaisuus, arvatenkin tuleva kevät ja kesä. Hän ei halua, että ”tulemme yllätetyksi”.

Puheessa on pari kohtaa, jotka soveltuvat tulkinnan avaimiksi:

  • ”Meidän on autettava niitä, jotka ovat hädässä tai vainon kohteena.”
  • painotus, että EU raivaisi ”turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville”

Vastaavasti TP ilmaisi suoraan, että parempaa elämää etsiviä – siis niitä, joilla pakolaisstatuksen edellytykset eivät täyty – ei voida auttaa.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta tai mullistavaa, sillä tämä on Suomen nykyinen menettely turvapaikanhakijoiden kohdalla. Viranomaiset selvittävät turvapaikkaa hakevan tilanteen ja taustat, ja prosessin päätteeksi kriteerit täyttävälle hakijalle myönnetään Suomesta turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun tai vastaavan syyn perusteella. Toinen vaihtoehto on hylkäävä päätös ja palautus lähtömaahan. Prosessin tarkoituksena on seuloa joukosta ne, jotka ovat hädässä tai vainon kohteina, ja antaa heille turvapaikka.

Mikä on sitten TP:n huoli? Miksi maahanmuutto on ongelma, niin kuin hän puheessaan sanoi? Ongelma on se, että järjestelmää voidaan käyttää hyödyksi, ja sitä TP:n mielestä käytetään nyt hyödyksi kestämättömällä tavalla. Suomeen tulee paremman elämän toivossa ihmisiä, jotka hakevat turvapaikkaa, vaikka he eivät ole vainon kohteina ja turvan tarpeessa ja siten oikeutettuja turvapaikkaan. Lisäksi, TP:n mukaan, hakija voi kielteisen päätöksen jälkeen välttää pakkotoimia ja jäädä asumaan maahan.

TP:ä on arvosteltu siitä, että hän tässä väärällä tavalla arvioi yksittäisten turvapaikanhakijoiden motiiveja. Mutta näin hän ei tee, vaan lausuu ääneen tosiasiallisen tilanteen. Alle puolet turvapaikanhakijoista saa myönteisen päätöksen. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg arvioi, että noin kaksi kolmasosaa viime vuonna tulleista hakijoista saa kielteisen päätöksen. Ruotsissa ollaan palauttamassa 80.000 kielteisen päätöksen saavaa hakijaa.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen arvioi, että kolmasosa tai jopa puolet kielteisen päätöksen saaneista ei halua lähteä vapaaehtoisesti. Ruotsissa on kateissa 14.000 kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta maahantulijaa.

Tämä TP:n tilannekuva vastaa viranomaisarviota ja jo vallalla olevaa todellisuutta (Suomessa tai muualla Euroopassa). Uskon myös, että valtaosa kansalaisista ja poliitikoista pitää perusteltuna pyrkimystä selvittää, kuka tulijoista on turvapaikan tarpeessa ja kuka ei.

Eri mieltä voidaan TP:n kanssa olla siitä, onko nykyinen tilanne ongelmallinen. Joku voi ajatella, etteivät väärin perustein Suomeen tulevien määrä tai kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen maahan jäävien määrä ole ongelmia resurssien tai muidenkaan seikkojen kannalta.

Miksi tilanne on TP:n mielestä nyt ongelmallinen? Tässä tullaan puheen epäselviin ja kiistanalaisimpiin kohtiin:

TP määrittelee nykytilanteen ”hallitsemattomaksi kansainvaellukseksi”. Määritelmä on poliittisesti kiistanalainen, joskin mielestäni perusteltu. Tavattoman suuret ihmisjoukot matkaavat Eurooppaan ei ainoastaan turvan vaan myös paremman elämän perässä.

TP sanoi useaan kertaan eri sanoin, että nykyisenkaltainen maahantulo uhkaa eurooppalaista ”arvoperustaa” (tai ”arvojärjestelmää” tai ”eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä”). Se, mitä TP tarkalleen tarkoittaa eurooppalaisella arvoperustalla ja miten maahantulo konkreettisesti sitä uhkaa, jää puheessa auki.

Asiaan on kuitenkin selvästi linkittyneenä heikentynyt kyky auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa. Ymmärrän TP:ä niin, että Euroopan tulee pitää kiinni ihmisoikeuksista ja auttaa hädässä olevia ja että tämä onnistuu nyt vain niin, että resurssit suunnataan niille, jotka ovat turvapaikan ja suojelun tarpeessa. Resursseja syö tavattomasti se, että yli puolet turvapaikkaa hakevista eivät ole siihen lopulta oikeutettuja.

Tähän tilanteeseen ei kyetä tarttumaan nopeasti ja tilanteen vaatimalla tavalla, koska TP:n mukaan esteeksi asettuvat maahantuloa säätelevät kansainväliset sopimukset, joihin Suomi ja muut Euroopan maat ovat sitoutuneet. Nämä sopimukset ovat TP:n mukaan sinänsä ”pyrkimystä hyvään”, mutta nyt niiden ”ahtaan tarkka” noudattaminen on vaarassa ”tuottaa kaikille pahaa”.

Merkkejä kansainvälisistä sopimuksista irrottautumisista on nyt ilmassa: eri Euroopan maat tekevät itsenäisiä ratkaisuja. TP:n mukaan tässä tilanteessa olisi syytä tunnustaa, että ”emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita”.

TP:n toiveena on EU:n yhteinen rajavalvonta, nopeutetut käännytykset ja muuttoliikkeen hidastuttaminen. Tämä raivaisi ”turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville”.

Eri mieltä TP:n kanssa voidaan olla, ja on jo oltu, useasta asiasta, muun muassa:

  • onko muuttoliikkeessä kyse kansainvaelluksesta ja onko tilanne hallitsematon
  • uhkaako muuttoliike (ja kuinka paljon uhkaa) ”eurooppalaista arvoperustaa” tai ”eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä”
  • syökö turvapaikkaa tarvitsevien auttamiselta liikaa resursseja se, että turvapaikkaa hakee suuri määrä niitä, jotka eivät ole siihen oikeutettuja
  • ovatko kansainväliset sopimukset asettuneet nyt tehokkaan ja oikean toiminnan esteeksi
  • pitäisikö ja voisiko näiden sopimusten velvoitteista laistaa ja tunnustaa tämä ääneen
  • ovatko EU:n rajavalvonta, muuttoliikkeen hidastaminen ja nopeutetut käännytykset toivottavia ja hyviä toimenpiteitä.

Jotkut kriitikot ovat sanoneet, että TP:n puhe edusti ”koventuneita arvoja”. Mielestäni kyse ei ole niinkään arvojen erosta, koska TP:n mielestä tulee pitää kiinni ihmisoikeuksista ja auttaa hädässä olevia. Ero on tilannekuvassa. TP:n näkee nykytilanteen ja tulevaisuuden synkkänä ja huolestuttavana. Ilman järeitä toimenpiteitä tilanne riistäytyy käsistä.

Monet pitävät TP:n näkemystä realistisena. Toiset taas pitävät sitä liian pessimistisenä ja suoranaisena pelotteluna. Eri mieltä olevat pitävät myös TP:n ratkaisuehdotuksia väärinä tai suorastaan haitallisina.

Miten presidentti asiansa ilmaisi

Retorisesti presidentin puheen alku oli saman tyylinen kuin hänen aloituksensa viimeiseen kahteen uudenvuodenpuheeseen. Kaikissa näissä on eräänlainen alkusäikäytys:

2015: ”Kansalaiset, kulunut vuosi on jättänyt meille paljon hyviä muistoja, mutta myös sellaisia, joita edes aika ei välttämättä kultaa.”

2016: ”Haluan aloittaa hyvistä uutisista, koska niitä on vaikeampi nähdä.”

Nämä aloitukset toimivat hyvin, koska ne dramaattisuudessaan saavat kuulijan heti terästämään korviaan ja tarkkaillen odottamaan, mitä tuleman pitää.

Samaa henkeä on uusimman puheen aloituksessa: ”Ette varmasti tienneet, vuosi sitten aloittaessanne, mitä vastaanne tulee. Yhtä lailla vähän kaikista vastaan jo tulleesta tiesin minä, silloin, toimikauteni alussa.”

Muitakin yhtäläisyyksiä uudenvuodenpuheiden kanssa on. Etenkin kaksi viimeisintä uudenvuodenpuhetta ovat olleet poikkeuksellisen kantaaottavia ja linjaa vetäviä. Ne ovat synnyttäneet keskustelua. Nämä ovat klassisia onnistuneen puheen tunnusmerkkejä.

Uusimmassa puheessa kantaaottavuus on vedetty aivan tappiin. TP astuu suoraan kuuman maahanmuuttokysymyksen myrskyn keskukseen eikä epäröi tuoda esille, minkälaisena hän näkee kokonaistilanteen ja kuinka tulisi toimia. Tämä on rohkeaa, sillä hän varmasti tiesi saavansa tiukkaakin kritiikkiä.

Rohkeus viestii myös siitä, että puhuja on asiansa kanssa tosissaan ja varma. Tämä rakentaa puhujan ethosta: vaikka olisimme hänen kanssaan asioista eri mieltä, olemme valmiit kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavanaan.

Niinistölle tyypillistä ovat omintakeiset ilmaisut ja sanonnat. Niitä oli tässäkin puheessa. Sanajärjestykset asettuvat joissakin lauseissa antikvaarisen vanhanaikaisesti. Niinistö voi aloittaa virkkeen oudosti ”että”-sanalla (niin kuin myös tämän vuoden uudenvuodenpuheessaan). Ja mukana oli myös hauska sanonta: tällä kertaa puhuttiin siitä, että talous on ollut viimeiset kahdeksan vuotta ”nuorallakävelyä paikallaan”.

Puheessa on vahvuutensa – mutta myös heikkoutensa.

Puheen ehdottomasti suurin ongelma on ilmaisun epäselvyys ratkaisevan tärkeissä kohdissa. Tästä kertoo omaa kieltänsä jo se, että näitä kohtia on tulkittu aivan eri tavoin.

TP puhui ”eurooppalaisista arvoista” ikään kuin kaikki ymmärtäisivät, mistä on kysymys ja jakaisivat hänen käsityksensä näistä. Mutta näin ei ole. Puheessa olisi ehdottomasti pitänyt sanoa selkeämmin, mitä näillä arvoilla tarkoitetaan. Tämä olisi ollut tärkeää siksi, koska TP:n argumentti perustui sille, että maahantulijoiden virta uhkaa ”eurooppalaista arvoperustaa”.

Toinen huomattavan epäselvä kohta oli puhe siitä, että kv-sopimukset ovat nyt hyvien asioiden esteenä. Mistä sopimuksista TP tarkalleen ottaen puhuu? Minkälaisia velvoitteita nyt jää tai tulevaisuudessa jää täyttämättä? TP antoi tässä suoran toimintaehdotuksen, mutta jätti kehotuksensa puolitiehen liian epäselvällä ilmaisulla.

Koska nämä kysymykset kaipaavat lisävaloa, pidän aivan tarpeettomana TP:n tuohtumusta siitä, että toimittaja kysyy asiaan tarkennusta. Ajatteleeko TP itse, että hänen ilmaisunsa oli yksiselitteisen ymmärrettävää?

Puheessa oli muutama retorisesti huomiota herättävä, mutta aika uskalias kohta. TP:n esimerkki maahantulijasta, joka sanoo rajalla ”asylum”, oli kyllä asiaa konkretisoiva, mutta monen kuulijan mielet yhdistivät tämän aivan toisenlaisiin keskusteluihin. Hommafoorumilla ja muissa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevissa kirjoituksissa lähes samanlainen ”asylum”-esimerkki on yleisessä käytössä. Varmasti ei ollut tarkoitus, että TP kuulostaa aggressiiviselta maahanmuuttokriitikolta. Näin kuitenkin monien korvissa saattoi päästä käymään. Kyseessä lienee työtapaturma

Mietin tätä puhetta lukiessani, miksi presidentin esikunta ei ole tarttunut tällaisiin kohtiin puheessa. Miksi ei ole vaadittu enemmän selkeyttä ja johdonmukaista ilmaisua kohtiin, jotka sitä ehdottomasti vaativat? Miksi on päästetty läpi retorisesti liian uskaliaita ilmaisuja? Haluan uskoa, että TP kuuntelee avustajiaan. Ovatko he olleet väärällä hetkellä hiljaa?

Yksi puheen haasteista on sen kantaaottavuudessa. Tämä ei ole ongelma retoriikan kannalta, päinvastoin. Kyse on TP:n roolista: kuinka konkreettisia ohjeita hänen on syytä lainsäätäjille antaa? Tämä on oma keskustelunsa, mutta se on tässäkin syytä tiedostaa.

Lapsipuolen asemaan puheessa jäi uskon ja luottamuksen valaminen kuulijoihin. Johtajan tehtävänä on yhtäältä valaista missä ollaan, mutta myös toisaalta mihin ollaan menossa. Tähän ei riitä se, että kerrotaan ongelma ja ratkaisu, vaan puheessa tulee olla jonkinlainen ”I have a dream” -osuus, jossa myönteistä tulevaisuutta visioidaan ja rohkaistaan kuulijoita siihen, että me voimme saavuttaa tavoitteemme. TP muistutti Suomen hyvästä maineesta, mutta valitettavasti pieni nuorten startup-yrittäjien valopilkku taivaalla ei voi kilpailla TP:n maalaamille synkille pilville. Tätä olisi pitänyt puheen kirjoittajien miettiä enemmän.

Tällaisen puheen edessä toivon, että ihmiset ensin lukevat sen huolellisesti pariin kertaan ja yrittävät ymmärtää sanoman. Vasta sen jälkeen tulee keskustelun ja mahdollisen kritiikin aika. Tässä puheessa on kaikista puutteista huolimatta esitelty arvovaltaiselta taholta aikamme keskeisestä ilmiöstä yksi skenaario, joka ei perustu privaattiajatteluun. Ruotsistakin kaikuu pääministerin parahdus: ”Olemme olleet naiiveja!”

53 thoughts on “Mitä presidentti sanoi ja miten hän asiansa ilmaisi”

  1. Kirjoittajaa itseään, puuttumatta itse arvioon, voi arvostella vanhakantaisesta ja vääristelevästä, suorastaan väärästä leimaamisesta, kun hän käyttää ilmaisua ”lapsipuolen asemaan”. Nykymaailmassa tämä ei pidä lainkaan paikkaansa.

      1. Haista Antti Mustakallio pitkä paska ja pidä turpasi kiinni, jos henkesi on sinulle kallis!! ???

        1. Ville-Pekka, ymmärtänet että tuo on laiton uhkaus.

      2. Hannu tarkoittanee, että lapsipuolen asema on nyky-yhteiskunnassa yhdenvertainen muiden lasten kanssa (?).

        Uskon, että osuit naulan kantaan arviossasi Niinistön puheesta ja hänen sanomastaan. Rohkea ja ehkäpä tarpeellinen ulostulo päämieheltämme. Harmi, että viesti vaan jäi niin epäselväksi ja tulkinnoille avoimeksi.

        Hämmentävää, jos tuo yksittäinen ilmaisu oli ainoa, mikä Hannulle jäi hienosta analyysistasi mieleen.

      3. Puolet avioliitoistamme purkautuu nykyään. Uusperheet ovat tuiki tavallisia ja niissä omia ja toisten lapsia, siis ”lapsipuolia”. Emme elä enää sellaisessa maailmassa, jossa ”lapsipuolet” olisivat jotenkin huonommassa asemassa. Vanha ilmaus mielestäni ylläpitää väärää mielikuvaa tarpeettomasti. Muuten kirjoitus ihan o.k.

        1. Valitsin sanani tarkemmin ajattelematta sisältöä nykypäivänä. Mielessäni oli vain sanan perinteinen kuvainnollinen merkitys. Pitääpä olla tarkempi omien sanojen kanssa jatkossa.

  2. Presidentin puheessa ei ollut mitään vikaa, mistä olisi aihetta alkaa vääntämään ja kääntämään taas ympäri nettiä niinkuin kaikesta muustakin. Suurin osa kuulijoista ovat varmastikkin ymmärtäneet kohdat mitä ”ammattilaiset” nyt ryöpyttävät. Niinistön sanoin: ”pilkun vääntämistä”. Henkilökohtaisesti en ymmärrä kritiikkiä sellaista puhetta kohtaan, joka on tarkoitettu koko kansalle ja joka puhutaan kansan kielellä. Parin hassun toimittajan väkisin vääntämästä jutusta tulkita lauseita on saatu aikaan lisää soppaa. Maalaisjärkeä kehiin. Kiitos.

    1. Kiitos kommentista. Puhe oli osoitettu eduskunnalle. Monella on käsitys siitä, mitä presidentti tarkoitti. Mutta onko tämä käsitys välttämättä oikea? Nämä käsitykset näyttävät sitä paitsi vaihtelevan. Selkeys näissä kohdissa puhetta olisi auttanut.

      1. Varsinkin jos puhe on osoitettu porukalle, josta ainakin osa on korkeasti koulutettuja pitäisi ymmärtää kyseinen käsitys vallan hyvin ja ”oikein”. Puheen ymmärtämisen väärin voi tässä tapauksessa rinnastaa hyvin tähän: ”kissa on eläin joka saalistaa elääkseen” ei tässäkään tapauksessa tarvi mielestäni avata sen enempää miten luokitella sana kissa ja saalistaa. Kyseisetä lauseestakin joku voi päätellä että kissalla tarkoitetaan kaikkia kissaeläimiä kotikissasta tiikeriin ja tulkita että kotikissat ovat vaarallisia ja saalistavat ihmisiä. Niin, aivan järjetöntä. Vastuu on kuulijalle ja se miten sen ymmärtää näyttää olevan mielipidekysymys, tottakai ääripäissä Niinistö luetaan natsiksi ja patriootiksi mutta se on kuulijan omaa aivotoimintaa ja jokainen kehittää sen itse. Sellaista puhetta ei olekaan jota ei voi joku käsittää väärin jos niin haluaa. Tässä tapauksessa presidentti taisi luottaa liikaa kuulijoiden omaan järjenjuoksuun. Mielestäni ei ole asiaa valtion johtotehtäviin henkilöllä joku ei ymmärtänyt kyseistä puhetta.

        En ole puhetaidon ammattilainen mutta väittely taitaa ainakin olla yksi puhetaidon hienouksista. Jatketaan samaan malliin 😀

        1. Väärin: vastuu ei ole kuulijalla vaan puhujalla. Jos sinä menet pitämään puheen, ja kuulijat eivät sinua ymmärrä, vastuu on sinun.

          Toinen asia on sitten tahallinen väärinymmärrys. Sitäkin voi tapahtua. Minusta vaikuttaa siltä, että TP on luottanut liikaa kuulijoiden hyväntahtoisuuteen, eli tahtoon ymmärtää puhetta parhain päin. Tällaisessa tilanteessa ei pidä antaa kriitikolle aseita ilmaisemalla asioita epäselvästi ja moniselitteisesti.

          Olen eri mieltä kanssasi tuosta kissa-esimerkistä, se ei sovellu tähän. Minä en tiedä tarkasti, mitä TP ajatteli eurooppalaisilla arvoilla. Enkä tiedä, miten hän tarkalleen ottaen ajatteli maahantulon niitä uhkaavan. Enkä tiedä myöskään mistä kv-sopimuksista nyt olisi syytä laistaa. Minulla on näistä omat arvaukseni, mutta ne voivat mennä pieleen. Ja jollakin pahantahtoisella tulkitsijalla on helposti omat pahantahtoiset arvauksensa. Korostettu selkeys olisi auttanut näihin.

  3. Järjetöntä saivartelua. Presidentti Niinistön puhe ymmärrettiin varmasti oikein, ja kansan valtaosa on hänen kanssaan asiasta samaa mieltä.

    Tietyt piirit eivät vain halua tunnustaa tosiasioita, ja sen vuoksi kaivelevat presidentin puhetta tarkoitushakuisella tavalla tulkiten.

    1. Kiitos kommentista. Hyvä jos ihmiset ovat ymmärtäneet, mitä TP tarkoitti eurooppalaisia arvoilla ja sillä, minkälainen uhka niihin nyt kohdistuu. Ja hyvä vielä jos ymmärrettiin, mistä sopimuksista on kyse. TP ei kyllä itse näitä asioita avannut.

        1. Seuraava kysymys on, miten TP ajatteli maahantulon uhkaavan eurooppalaisia arvoja. Oliko hänen mielessään islam? Oliko hänen mielessään naisiin kohdistuva häirintä? Vai oliko hänen mielessään se, että emme voi kohta enää auttaa hädässä olevia jos resurssit menevät niiden auttamiseen, jotka eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan? Vai ajatteliko hän, että maahantulo aiheuttaa ilmiönä yhteiskunnallista levottomuutta ja synnyttää esimerkiksi äärioikeistolaisen vastaliikkeen, joka uhkaa eurooppalaisia arvoja? Vai oliko hänellä mielessään jotain muuta? Tämä jäi epäselväksi.

          1. Tuskin voi kieltää, ettei tilanne, so maahan tulleet ihmiset ja heidän tulemiseensa liittyneet keskustelut olisi tuonut jo esiin, ellei muuttanutkin, arvojamme. Ne, jotka ovat liittyneet, ainakin joihinkin , katupartioihin ja heitä kannattavat käyttävät tulijoista alentavaa ja uhkailevaa kieltä. Viittasitkin tuossa jo ääri-ilmiöihin, polarisaatio lienee tosiasia. Se kävi ilmeiseksi myös keskustelusta presidentin puheesta, oltiin vahvalla tunteella puolesta tai vastaan. Sana ’tolkkukin’ sai erheellisen merkityksen keskitien kulkija, sivusta seuraaja?. Käytettyjä ilmauksia ei ennen ole kuultu julkisessa keskustelussa. Esiin noussut raivo on minusta huolestuttavaa. Jos julkista keskustelua kuvataan vessanseinäkirjoitteluksi, voin vain sanoa, että en halua asua vessassa, en vaikka siellä olisi vainmuita suomalaisia!

          2. Nyt siis tiedät mitä ovat eurooppalaiset arvot joten en puutu n niihin. Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen osaan vastata ja kaikkiin on vastaus kyllä. Kaksi ensimmäistä pitäisi olla selvää jos seuraat maailman tapahtumia. Kolmas on matemaattinen totuus.

            Vähän ihmettelen kirjoitteluasi jota rohkenen nimittää saivarteluksi. Ei presidentti tietenkään voi islamia mainita eikä hän voi luoda paniikkimieltä kansaan.

  4. Retorisesta analyysistä puuttui tällä kertaa sellainen olennainen asia kuin sen huomioiminen tai edes pohtiminen, kenelle puhe oli suunnattu. Puhe oli suunnattu ensisijaisesti lainsäätämisen ja kansainvälisten sopimusten hyväksymisen ammattilaisille. Eduskunta tekee Suomessa päätökset muun muassa kansainvälisten sopimusten tekemisen osalta. Kyse oli siitä porukasta, joka on siis ollut hyväksymässä sellaisia sopimuksia, joiden itsensä tulkinta on nyt osoittautunut niin monimutkaiseksi, että presidentin mukaan ”useimpia, ellei lähes kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi.” Kansainvälisten sopimusten tulkinnasta ei siis vallitse yksimielisyyttä, mutta presidentin arvion mukaan ”lähes kaikki” rajoitustoimiin liittyvät ehdotukset törmäävät siihen, että jonkin tulkinnan mukaan ainakin jokin kansainvälinen sopimus kieltää uudistuksen.

    Niinistö on taustaltaan juristi, ja pitkäaikainen lainsäätäjä eduskunnasta. Hän tietänee varsin hyvin sen, että puheessa ei kannata määritellä esimerkiksi sellaista käsitettä kuin ”eurooppalainen arvo”, vaan ne kannattaa jättää moniselitteisiksi. Näinhän lainsäädäntöä luotaessakin usein tehdään. Ei kaikkea kannata kirjoittaa tai sanoa auki, koska lähtemällä tarkemman määrittelyn tielle eivät moniselitteisyysongelmat välttämättä ainakaan vähene. Lainsäädäntöön kirjoitetaan usein tahallaan moniselitteisiä ilmauksia, joiden tulkinta jo alunperin ajatellaan tapahtuvaksi sitten – mikäli se osoittautuu tarpeelliseksi – esimerkiksi tuomioistuimessa. Vastaava pätee hyviin retorisiin puheisiin. Jos haluaa avata keskustelua, keskeiset arvoväitteet saattaa olla varsin perusteltua jättää vähän moniselitteisiksi.

    Blogissa kysytään:

    ”Mietin tätä puhetta lukiessani, miksi presidentin esikunta ei ole tarttunut tällaisiin kohtiin puheessa. Miksi ei ole vaadittu enemmän selkeyttä ja johdonmukaista ilmaisua kohtiin, jotka sitä ehdottomasti vaativat? Miksi on päästetty läpi retorisesti liian uskaliaita ilmaisuja?”

    Presidentin valta Suomessa on nykyisin pitkälti puhevaltaa. Ehkä presidentti itse on halunnut nyt tietoisesti ottaa aktiivisesti kantaa asioihin sen sijaan, että ottaisi vain kaikkien taputtaman perusjuhlapuhujan roolin, jollaisen puheen sisällöstä muut kuin retoriikan ammattilaiset eivät muista jälkikäteen juuri mitään.

    1. Kiitos monesta kommentista. Minusta on ihan hyvä, että TP ottaa kantaa ja herättää keskustelua. Tahallinen moniselitteisyys toimii joskus. Minun mielestäni epäselvyys ei tässä toimi. Se jättää liian paljon mahdollisuuksia pahantahtoisille tulkinnoille.

  5. Minusta Niinistön puheen sisältö oli napakka. Nosti esille ongelman kaikkine karvoineen. Esittämisessä ihmetytti hengästyneisyys. Ehkä hän tuli puhujapaikalle juoksuaskelin tai sitten oli niin ”tohkeissaan”.

    1. Puheessa oli minunkin mielestäni paljon hyvää. Ongelma nostettiin esille – mutta ei kaikkine karvoineen. Nimittäin olennaiset kohdat jäivät epäselväksi: mitä ovat tarkalleen ottaen nämä eurooppalaiset arvot ja miten kansainvaellus niitä uhkaa, ja mistä kv-sopimuksista nyt tarkasti ottaen puhutaan.

      Kiinnitin samaan hengästyneisyyteen huomiota. Katso Niinistön puhe YK:n täysistunnossa vuodelta 2012. Siinäkin hän on hieman ”hengästynyt”.

  6. Eurooppalaiset arvot ovat olleet vapaus, veljeys ja tasa-arvo Ranskan vallankumouksesta lähtien.

    Nyt suvaitsematon, väkivaltainen ja ahdasmielinen islam levittäytyy Eurooppaan ja selkeästi uhkaa näitä kaikkia arvoja.

    Kansainvälisiset sopimukset ovat ongelmallisia, koska niitä pystytään helposti väärinkäyttämään. Esimerkiksi terroristit pääsevät turvpaikanhakijan statuksella helposti Eurooppaan eikä heitä saada estettyä eikä palautettua byrokraattisen turvapaikkaprosessin takia. Jos 2/3 palautetaan, heitä ei olisi pitänyt alunperinkään päästää tänne.

    Ole hyvä

    PS. Retorisista keinoista en osaa sanoa, mutta minusta presidentin viesti oli selkeä. Odotan hallitukselta ripeitä toimenpiteitä.

  7. Kiitos, Carl, kommentista. TP on voinut ajatella arvoilla noita mainitsemiasi. Mutta hän on voinut ajatella myös esim. oikeusvaltioperiaatetta, tasa-arvoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Mitä hänellä on tarkasti ollut mielessään, sitä emme tiedä.

    TP on saattanut ajatella, että lähi-idän kulttuurin ja islamin vaikutus voi uhata eurooppalaisia arvoja siten, kuin sinä kuvasit. (Tämä on sinänsä ongelmallinen ajatus, koska ei arvoja kukaan pysty oikein uhkaamaan tai tappamaan. Ne ovat olemassa kannatettiinpa niitä tai ei. Sen lisäksi olennaisinta on lainsäädäntö, jossa on koodattuna niitä arvoja, joita kannatetaan. Ei tällainen hetkahda, kun väkeä tulee maahan.) TP on kuitenkin voinut myös ajatella niin, että hädänalaisten turvapaikanhakijoiden auttaminen on uhattuna siksi, koska resursseja menee nyt niihin, jotka eivät ole turvapaikan tarpeessa. TP on voinut ajatella myös niin, että ylipäänsä väkimäärän lisääntyminen uhkaa sosiaalisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiä ja aiheuttaa myös levottomuutta ja siten on uhka. Mutta tätä emme nyt varmasti tiedä, koska TP ei selventänyt.

    Se kävi kyllä TP:n puheessa ilmi, että kv-sopimukset vaikeuttavat hänen mielestään nyt hyvään pyrkimistä. Mutta mitkä sopimukset ja miltä osin? Koska TP ei ole heittämässä kaikki sopimuksia romukoppaan, hänellä oli varmasti mielessä jotkut tietyt yksittäiset sopimukset ja niiden aiheuttamat rajoitukset. Nyt kuitenkin kun TP ei näistä tarkemmin maininnut, kriitikot voivat ymmärtää (tahallaan) väärin ja sanoa, että TP haluaa kumota ihmisoikeudet (tai jotain vastaavaa). Tämä kohta puheessa olisi kannattanut rakentaa toisin.

    1. Presidentin tasoinen henkilö ei lähde luettelemaan detaljeja, hän vetää suuret linjat ja virkamiesten hommia katsoa, että detaljit on kohdallaan.

      Arvostelijoita riittää sanoipa presidentti mitä tahansa. Tarja Halosenkin naama oli siinä määrin rutussa, ettei hän pitänyt kuulemastaan.

      Minusta Niinistö on ottanut selkeän arvojohtajan paikan ja hän saa arvovallallaan asioita haluamaansa suuntaan, vaikka presidentin valtaoikeuksia onkin supistettu sitten Kekkosen aikojen.

      Minä tykkään Niinistön tyylistä.

      1. Minä pidän myös Niinistön tyylistä. Olen samaa mieltä hänen esittämänsä ison kuvan kanssa. Toivoisin vain että tuon viestin vastaanottaminen ei pysähtyisi puheen heikkouksiin. Tuon puheen olisi voinut laatia siten toisin, että sama viesti olisi tullut esille mutta tämä polemiikki vältetty.

        1. Tuossa on asiaa. Aina voi parantaa, mutta eikös tuo ollut hyvä puhe nimenomaan siinä mielessä, että se herätti polemiikkia?

          Huono puhe ei aiheuta kuulijoissa mitään reaktioita, korkeintaan haukotuksia.

          1. Kantaaottavuus oli puheen vahvuus. Kirjoitan siitä tuossa postauksessani. Mutta ei ole se ja sama, minkälaisille raiteille keskustelu lähtee. Tässä presidentti (ja hänen avustajansa) olisi voinut ennakoida enemmän.

    2. Antti Mustakallio kirjoitti:

      ”Se kävi kyllä TP:n puheessa ilmi, että kv-sopimukset vaikeuttavat hänen mielestään nyt hyvään pyrkimistä. Mutta mitkä sopimukset ja miltä osin? Koska TP ei ole heittämässä kaikki sopimuksia romukoppaan, hänellä oli varmasti mielessä jotkut tietyt yksittäiset sopimukset ja niiden aiheuttamat rajoitukset. Nyt kuitenkin kun TP ei näistä tarkemmin maininnut, kriitikot voivat ymmärtää (tahallaan) väärin ja sanoa, että TP haluaa kumota ihmisoikeudet (tai jotain vastaavaa). Tämä kohta puheessa olisi kannattanut rakentaa toisin.”

      Muuten hyviä kysymyksiä, mutta tuollaisia tarkennuksia tasavallan presidentti vaan ei vallitsevan poliittisen etiketin mukaan taida saada sanoa julkisissa puheissa ääneen. Presidentti voi etikettirajoitteiden takia puhua tuollaisista asioista vain yleisemmällä tasolla. Jo yleisemmän tason puhe, jossa viitattuja pykäliä ei nimetty, aiheutti kohua, mutta se on vielä pientä verrattuna siihen, millainen kohu olisi syntynyt, jos istuva presidentti olisi mennyt nimeämään puheessaan sopimuksia ja yksilöimään sellaisia yksityiskohtia nykyisissä sopimuksissa, joita hänen mielestään ei kannattaisi noudattaa, vaan joista pitäisi jollain keinolla päästä eroon.

      Jos ulkopoliittista valtaa Suomessa jonkin verran yhä omaava tasavallan presidentti olisi nimennyt kovin tarkasti yksityiskohdat niistä voimassa olevista kv-sopimuksista, joiden noudattamatta jättämisen suosittaminen olisi hänestä kannattavaa, olisi asiasta voinut seurata kansallisen huomion saamisen sijaan kansainvälinen kohu.

      1. Olen eri mieltä tästä asiasta. Esimerkiksi Dublinin sopimuksesta ja sen noudattamatta jättämisestä on puhuttu paljon jo aiemminkin. Kyllä sen olisi voinut nimeltä mainita. Tässä tulee eteen puheenkirjoittajan taitavuus. Puheeseen olisi voinut saada enemmän konkretiaa siten, että puhe olisi vielä ollut etiketin mukainen. Tai sitten ratkaisevat kohdat olisi voinut rakentaa aivan eri tavalla ja siten välttää nyt puheessa olevat ongelmat.

        Koska kyseessä on tasavallan presidentti, jolla pitää kaiken järjen mukaan olla parhaat avustajat ja parhaat puheenkirjoittajat, ei häneltä voi vaatia kuin parasta.

  8. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia huomiota puheesta, josta varmaa on ainakin se, että se on vuoden tähän mennessä puhutuin, ehkäpä sellaiseksi myös jää. Paitsi sisältöön, minä kohdistin huomioni myös joihinkin retorisiin tehokeinoihin, joita TP puheessaan – osin varmasti tietoisesti, mutta myös tiedostamattaan – käytti: pieni tauko aivan puheen alussa sekä äänessä tehdyt painotuksen vaihtelut sitä pidettäessä. Tulkinta presidentin puheen rohkeudesta on nähdäkseni sikälikin oikeaan osunut, että Niinistö todella vaikutti sitä pitäessään hengästyneeltä useampaankin otteeseen, joka kertonee pitäjänsä syystä tai toisesta jännittäneen sen esittämistä. Arvovaltaisimmassa mahdollisessa ympäristössä, kansaa edustavien kansanedustajien edessä, tämä oli mielestäni omiaan tihentämään Finlandiatalon tunnelmaa ja siten lisäämään puheen vaikuttavuutta. Tämä lienee ollut Mäntyniemen isännän alkuperäinen tarkoituskin.

    1. Kiitos Mikko hyvistä huomioista! Minulle tuli tuosta hengästymisestä sama asia mieleen. Aivan kuin presidenttiä olisi hieman jännittänyt puheen pitäminen. Hänhän itsekin tiesi, että tämä on nyt suoraa puhetta, eikä miellytä kaikkia.

        1. Presidentin jännittyneisyyteen saattaa olla ihan oikeitakin syitä. Hänellä saattaa olla tietoa, jota meillä ei vielä ole.

          Uutiset Syriasta ovat minusta huolestuttavia. Syksyinen pakolaisvyöry saattoi olla pientä tulevaan verrattuna.

          ”Uhkailu Syyrian kriisin ympärillä kiihtyy – alueen maat varoittavat toisiaan

          Syyrian ulkoministeri Walid Muallem varoittaa Turkkia ja Saudi-Arabiaa lähettämästä sotilaita Syyriaan. Torstaina Syyrian hallintoa tukeva Venäjä väitti Turkin harkitsevan maajoukkojen lähettämistä, ja Saudi-Arabia ilmoitti olevansa valmis osallistumaan tarvittaessa Yhdysvaltain johtamaan maaoperaatioon”

          http://yle.fi/uutiset/uhkailu_syyrian_kriisin_ymparilla_kiihtyy_-_alueen_maat_varoittavat_toisiaan/8654045

  9. Mutta eikö tällainen tarkka analyysi ole juuri sitä ”sanavalintojen tarkkailemista ”pilkkuun” asti, jota TP arvosteli heti puheen aluksi. Eikö silloin äärioikeiston (ja vastapuolen kriitikoiden) tekemä suoraviivainen tulkita ole juuri sitä, mitä TP haluaa?

    1. Kiitos kommentista, Panu. Minun mielestäni TP kritisoi sitä, että keskustelu käy vaikeaksi, jos tartutaan kärppänä jokaiseen yksityiskohtaan, josta saadaan tehtyä kielteisiä tulkintoja tai ymmärretään tahallaan väärin. Ymmärrän TP:n niin, että pitäisi tutkistella ensi sijassa puheenvuorojen intentiota. Ja jos jotain ei ymmärretä, on viisaampi kysyä, kuin lähteä rohkeiden tulkintojen tielle. Minun mielestäni tämä on TP:ltä kohtuullinen toive.

      Olen itse yrittänyt tehdä TP:n puheelle tässä analyysissani mahdollisimman paljon oikeutta. Jos jossain kohdissa ilmaisu on ollut epäselvää, olen tyytynyt hahmottamaan, millä eri tavoin TP:n voi ymmärtää. Tämähän se puheen suurin ongelma on: se jättää paljon tulkinnan varaa ja osaksi johtaa tähän tilanteeseen, jossa puhetta ymmärretään ja halutaan ymmärtää kovin eri tavoin.

      Lukuotteeni on tässä suhteessa minimalistinen. Uskon että puhujan intentiosta kannattaa olla kiinnostunut. En pidä hyvänä yrittää lukea tekstiin sisälle omia toiveita tai pelkoja. Aivan erilaista lähestymistapaa edustaa mm. tämä kirjoitus: http://politiikasta.fi/suomi-tottelemattomuuden-tielle/

      1. Kiitos analyysistasi. Mielestäni en lue Niinistön puheeseen omia toiveitani tai pelkojani, kuten tuossa implikoidaan. Tuon kieltämättä tavanomaista rapsakkaammalla retoriikalla esiin, minkälainen arvojännite puheesta tulkintani mukaan löytyy. Ja tottelemattomuus-kuvio on paljolti omaa kehittelyäni, minkä myös sanon suoraan tekstissäni. Tässä lienee kyse lukutapojen eroista, mistä voisi joskus vetää vaikka seminaarinkin. Sinänsä Niinistön puhe oli mielestäni oikein tervetullut tuulahdus kuivakkaan avajaispuhegenreen.

        1. Hei Jouni ja kiitos kommentistasi. Harmillista jos tuollainen implikaatio syntyi: se oli tahatonta. Viittaukseni kirjoitukseesi liittyi tuohon huomautukseeni ”minimalistisesta” lukuotteesta, ei muuhun.

          Tottelemattomuus-pointti oli mielestäni kirjoituksessasi oikein oivaltava.

          Lukutapojen ero tässä on. Minä en löydä puheesta sellaista, mitä sinä siellä näet (”eurooppalaiset arvot” vs ”maahanmuuttajien arvomaailma” / ”vihollisen arvot”, islam on uhka, ”kv ihmisoikeussopimukset”). Tyydyn huomauttamaan, että TP on ilmaisussaan näiltä osin epäselvä, ja tämä on puheen suurin ongelma.

          Olen myös hieman varovainen kategorisoimaan puheiden retoriikkaa (esim. sotaretoriikaksi). Ongelma on mielestäni se, että kategorioiden määritelmät ovat huojuvia ja niihin liittyvät erilaiset ymmärrykset voivat ujuttaa tulkitsijalla (ja analyysin lukijalla) puheeseen helposti sellaisia merkityksiä, jotka eivät siitä itsenäisesti nouse. Tarkentavaksi tarkoitetut silmälasit voivat vääristää kuvaa.

          Kiinnostavaa on myös se, mitä tutkitaan. Tutkitaanko puhujan tekemiä retorisia ratkaisuja vai sitä, millä eri tavoin käytetty retoriikka voi vaikuttaa kuulijoihin. (Toki nämä menevät myös osaksi käsi kädessä.)

          1. Kiitos selvennöksestä! Minut taas tuo arvomaailma-sietokyky-kuvio vei heti vastakkainasetteluiden maailmaan. Liekö presidentti yrittänyt välttää leimaamasta maahanmuuttajia pelkäksi kulueräksi? Mene ja tiedä, sinänsä rohkeaa ottaa ko. aihe ykkösteemaksi.

            Tulkintatapojen suhteen tässä näkyy yksi ns. neo-aristotelisen ja vähän tuoreemman kriittisen analyysin erot. Esim. minua ei kiinnosta tekijän ”todelliset” intentiot niinkään kuin se, mitä tekstissä tapahtuu ja miten. Itse myös näen, että käsitteelistäminen on nimenomaan tutkijan tehtävä. Pitää tietty muistaa, että ”every selection is also a deflection”. Toisaalta kannatan ehdottomasti sitä, että meillä on paljon erilaisia tulkintatapoja.

        2. (Vastaan tuohon jälkimmäiseen kommenttiisi, johon jostain syystä ei nyt teknisesti voi vastata suoraan.)

          Tulkintasi tästä arvomaailma-sietokyky asiasta voi olla oikea tai oikeansuuntainen, mutta muitakin mahdollisuuksia ymmärtää on olemassa. Käyn niitä läpi postauksessani ja vastauksissani kommentteihin. Tämä on minusta puheen ongelma: selkeyden puute mahdollistaa monenlaisia tulkintoja, jotka nyt eivät ainakaan sitä saa aikaan, että presidentin arvostelema poleeminen debatti vähentyisi.

          ”Liekö presidentti yrittänyt välttää leimaamasta maahanmuuttajia pelkäksi kulueräksi?”

          Ei ole yrittänyt välttää. Puhe on tässä suhteessa yksipuolinen ja altis arvostelulle. Se vaatii puhujalta hyväntahtoisuutta (mitä ei ole välttämättä odotettavissa). Siksi arvostelenkin tuossa, että TP:n avustajat eivät ole hoitaneet tältä osin työtään tyydyttävästi. Oletan (hyväntahtoisesti), että TP kuuntelee avustajiaan.

          ”Tulkintatapojen suhteen tässä näkyy yksi ns. neo-aristotelisen ja vähän tuoreemman kriittisen analyysin erot. Esim. minua ei kiinnosta tekijän ”todelliset” intentiot niinkään kuin se, mitä tekstissä tapahtuu ja miten.”

          Kuitenkin kirjoitat ”presidentti teki”, ”Niinistö näkee”, ”Sauli Niinistö korottaa”, ”Niinistö perustelee”, ”presidentti esitti” jne. Ei tässä pelkkä teksti elä omaa elämäänsä vaan puhuja tekee aktiivisesti yhtä sun toista.

          ”Itse myös näen, että käsitteelistäminen on nimenomaan tutkijan tehtävä.”

          En tätä halua kieltää. Näen tässä kuitenkin myös ongelmia: tekstiin voidaan helposti lukea sisälle sellaista, joka on tunnusmerkillistä sille kategorialle, johon teksti on asetettu.

          ”Toisaalta kannatan ehdottomasti sitä, että meillä on paljon erilaisia tulkintatapoja.”

          Voit antaa oppilaillesi tehtäväksi lukea TP:n puheen, oman analyysisi ja minun sepustukseni. Tehtävänä on tunnistaa, miten nämä luennat poikkeavat toisistaan ja mitä se kertoo metodista. Mitä näillä eri luennoilla voidaan saada aikaan? Ovatko ne jännitteessä keskenään? jne.

          1. Korjaus: vaatii *kuulijalta* hyväntahtoisuutta

          2. Mikä tahansa ”kategoria” tai metodi tuo mukanaan omia lisiään tutkijan yms. taustasta puhumattakaan. Esim. omalla kohdallani jatkosotatutkimukseni vaikuttavat varmasti. Minkälaisia taustaolettamuksia vaikkapa teologiaa tutkineella on suhteessa esim. totuuteen? Tai mitä neo-aristelisti tai minimalisti ei tekstistä näe? (Taas Burkea, pahoittelen: ”every way of seeing is also a way of not seeing”.) Pyrkimys ”epämetodisuuteen” on melko hedelmätöntä ja tavallaan epärehellistä. Tässä tulee myös eräs tulokulmiemme välinen ero: en halua kovin tiukasti lähteä määrittelemään, mikä tulkinta on ”oikea” tai ”oikeanlainen” tai ”mitä presidentti oikeasti tarkoitti”. Enkä kai missään ole väittänyt, että tulkintani olisi ainoa mahdollinen tai edes oikeansuuntainen. Se on yksi monista.

            Mitä tulee ilmaisuihini presidentin näkemisestä tai tekemisestä, niin ne nojaavat tulkintaani tekstistä, ei pyrkimyksestä päästä puhujan pään sisään, toki tietyt muotoilut voisivat aina olla selkeämmin valittuja. Näiden uskottavuutta voivat sitten lukijat puntaroida tykönään. (So. vaikka puhuja näkee/tekee/korostaa/painottaa sitä, tätä ja tuota, taustalla on minun tulkintani tekstistä.) Analyysikin on aina retoriikkaa. Vähän kliseisesti ja kärjistäen minulle tekstin syntymä on tekijän kuolema. Sehän se retoriikassa onkin kiinnostavaa, kun merkitykset lähtevät lentoon ja päästään spekuloimaan.

        3. (Minun pitää kehittää blogini kommentointimahdollisuutta, että jokaiseen kommenttiin voi vastata.)

          Edelleen, selvennöksesi jälkeenkin, minusta näyttää siltä, että yrität tuoda analyysissasi esille sitä, mitä TP on viestinyt tai yrittänyt viestiä. (Hän käyttää sotaretoriikasta ”tuttuja keinoja” jne.) Ei siis tunnu siltä, että tekijä on tässä aivan kuollut ja tarkastelu kiinnittyisi vain tekstin merkityspotentiaaliin, sen ja lukijan/kuulijan väliseen prosessiin. Toki teet tulkintasi tekstin pohjalta, mutta yhtä kaikki pohditaan sitä, mitä puhuja tekee. Tältä se siis minusta näyttää.

          En sano tätä inttääkseni kiusallani vastaan. Haluan yrittää ymmärtää tätä asiaa.

          En ollut nyt samaa mieltä analyysistasi, ja burkelainen luenta tuntuu ylipäänsä vieraalta (joskin haluan yrittää sitä ymmärtää). Osaan kuitenkin arvostaa retorista oppineisuutta ja retoriikan pitämistä esillä. Luen analyysejasi mielelläni jatkossakin. Aivot saavat niistä liikehdintää.

          1. Kiitos, pidän kovasti näistä ”meta-analyysikeskusteluista”, oppii aina uutta. Pikaisesti vielä selvennökseksi, että kyse on osin siitä, miten tekstistä tulkittu poliittinen todellisuus ilmaistaan: tässä tapauksessa tavallaan ”presidenttikin” on retorinen konstruktio. Tietty sen voisi muotoilla toisinkin, mutta se ei olisi ehkä niin luettavaa. Laajasti ottaen kyseessä on tietysti presidentin puheteko, mutta ko. teon tekstin merkitykset ja tulkinnat ovat sitten avointa riistaa. Pidetään retoriikka esillä, sitä tarvitaan!

  10. Mari Mattilalle ja Juhani Ketomäelle myös kiitokset kommenteista ja pohdinnoista.

    Juhanille totean, että olet aika varma siitä, mitä TP puheessaan tarkoitti. Voit olla oikeassa – mutta voit olla myös väärässä. TP olisi voinut rakentaa puheensa niin, ettei meidän nyt tarvitsi arpoa kummin asia on.

  11. Tasavallan Presidentti totesi puheessaan, että hädässä olevia ja vainottuja on autettava. Tänään hän on selventänyt, että ei ole puheessaan tarkoittanut irtautumista pakolaissopimuksesta. Tältä osin puheessa ei ainakaan enää ole tulkintaongelmia. Eri asia on, hyväksyvätkö kaikki tähänkin keskusteluun osallistuneet tämän osan puheen sanomasta.

    Länsimainen ajattelu- ja arvojärjestelmä on Tasavallan Presidentin mukaan tulleet haastetuiksi. Pakolaiskriisi on muuttanut Euroopan ja Suomen poliittista ilmastoa radikaalisti ja ehkäpä puhuja pitääkin syntynyttä poliittista tilannetta kestämättömänä. Keskustelussa on tulkittu puhujan tarkoittavan haastajalla Islamia. Jospa puhuja pitääkin länsimaisen ajattelu- ja arvojärjestelmän haastajana radikaalia ja laajenevaa pakolaisvastaista liikettä? Tällaiseenkin tulkintamahdollisuuteen Mustakallio viittasi, mutta kukaan keskustelijoista ei ole tällaista tulkintaa tukenut.

    Kiitos Antti Mustakalliolle tästä kirjoituksesta ja keskustelusta!

  12. Presidentit ovat perinteisesti olleet ärtyneitä puheittensa tulkinnoista. Kekkonen puhui loiskiehunnasta, Koivisto sopulilaumasta. Koivisto oli erityisen kryptinen puheissaan.

    Halosen kohdalla en muista erityistä skandaalia tapahtuneen, mutta hän ei tainnut mitään erityistä sanokaan.

  13. Puheen analysoinnin lisäksi on hyvä katsoa, mitä puheesta on seurannut.
    Lapin Kansassa kirjoittaa tänään Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi eilisestä maahanmuuttoa ja islamia vastustavasta mielenosoituksesta: ”Presidentti Sauli Niinistö on puheensa seurauksena maahanmuuton vastustajien uusi sankari. Helsingissä kävi lauantaina hyvin selväksi, että tasavallan presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaisissa pitämän puheen sisältö toimii mielenosoittajille kannustimena ja kiihokkeena vaatia Suomen rajojen sulkemista.” Maahanmuuton vastustajilla ei todellakaan näytä olevan epäilyä, mitä TP on tarkoittanut. Kysynkin vielä Antti Mustakalliolta: Mitkä ovat ne puheen ainekset, jotka saavat maahanmuuton vastustajat pitämään puhetta tukena vaatimukselleen rajojen sulkemisesta ja Niinistöstä heidän uuden sankarinsa?

    1. Ei TP:n puhe kaikilta osin ollut epäselvä. Olen sen keskeiset pointit kirjoituksessani hahmottanut. Uskoakseni ”maahanmuuton vastustajat” ovat olleet tyytyväisiä siihen, että TP näkee tilanteen hallitsemattomana kansainvaelluksena, massamuutto uhkaa tavalla tai toisella Eurooppaa (tässä TP on epäselvä), TP:n mielestä muuttoliikettä pitää hidastaa ja käännytyksiä nopeuttaa EU:n tasolla ja että tämä pitää tehdä, vaikka joiden kv-sopimusten sitoumuksia ei nyt pystyttäisi pitämään.

      Nämä mielenosoittajat voisivat ottaa myös Osmo Soininvaaran uudeksi sankarikseen. Soininvaara jatkaa TP:n puheenvuoron aloittamaa keskustelua ja menee ehdotuksissaan pidemmälle ja on konkreettisempi kuin TP. http://www.soininvaara.fi/2016/02/06/turvapaikkapolitiikkaa-pitaisi-jarkevoittaa/

  14. Mielenkiintoista on nähdä, saako Soininvaaran kirjoitus osakseen laajempaa julkisuutta. Ennustan, että Soininvaara ei tule ainakaan tuolla kirjoituksellaan nousemaan maahanmuuton vastustajien sankariksi.

  15. Vielä yksi myöhässä oleva kommentti:
    Ylen sivuilla (13.2.2015) referoidaan Niinistön Münchenin turvallisuuskokouksessa pitämää puhetta:
    ”– Minusta uhka tulee sisältäpäin. En näe, että tänne tulevat ihmiset uhkaavat arvojamme, vaan pikemminkin reaktiot asiaan, Niinistö sanoi.”
    ”Niinistö totesi, että Schengenistä ja Dublinista ei ole enää paljon jäljellä. Entä Geneven sopimus, hän kysyi.
    – Jos alamme ajatella, että sopimukset voidaan unohtaa, silloin arvomme ovat todella vaarassa, Niinistö sanoi.”

    Nämä lausunnot ovat täsmennyksiä siihen, mikä arvojamme presidentti Niinistön mukaan uhkaa. Kun nämä otetaan huomioon, puheen tulkinta muuttuu siitä, miten puhetta pääasiassa on tulkittu ja erityisesti siitä, miten maahanmuuton vastustajat ovat puhetta tulkinneet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *