Kuinka minä kirjoitan puheen? Esimerkiksi näin

Eräs ystäväni sanoi taannoin, että minun pitäisi tarjota esimerkkejä siitä, minkälaisia puheita kirjoitan asiakkailleni. Harkitsemisen arvoinen ehdotus!

Mieluiten esittelisin tietenkin ihan oikeisiin tilanteisiin laatimiani puheita. Tässä vastaan tulee kuitenkin se hankaluus, että työtäni varjostaa salaisuuden verho: en kerro mitään asiakkaistani tai heidän asioistaan muille. Sain kuitenkin ajatuksen, miten voisin tuoda jonkin verran esille sitä, millä tavalla kirjoitan.

Luin tasavallan presidentin taannoisen (25.8.) puheen kadeteille. Puhe ei ole lainkaan kehno; siitä käyvät hyvin ilmi presidentin turvallisuuspoliittiset linjaukset. Silti puheessa on piirteitä, joita mielelläni karsisin pois ja muokkaisin: pitkiä virkkeitä, pitkiä sanoja, paikoitellen kankeahkoa viranomaiskieltä, paljon substantiiveja ja tähän nähden liian staattisia verbejä.

On eri asia kirjoittaa puhuttavaksi ja luettavaksi aiottua tekstiä. Lukunopeutta voi aina hidastaa ja vaikeissa kohdissa lukea uudestaan. Nyrkkisääntö on, että puheessa virkkeiden on syytä olla lyhyempiä ja ilmaisun yksinkertaisempaa.

Päätin editoida puheesta version, jollaisen voisin itse kirjoittaa. Noudatin John F. Kennedyn puheenkirjoittajan ja neuvonantajan Ted Sorensenin ohjetta:

“short speeches, short clauses and short words, wherever possible – – the construction of sentences, phrases and paragraphs in such a manner as to simplify, clarify and emphasize”

Pidin myös mielessä monille Yhdysvaltain republikaanipoliitikoille kirjoittaneen Frank Luntzin kaksi tärkeintä periaatetta: yksinkertaisuus (simplicity) ja lyhyys (brevity).

Niinpä lopputulos on alkuperäistä hieman lyhyempi ja karsitumpi: lyhyempiä virkkeitä, yksinkertaisempia sanoja, enemmän aktiivisia verbejä, pelkistetympää kieltä.

Kuten sanoin, puheessa oli jo alunperin paljon hyvää, enkä siksi koskenut kaikkiin sanoihin.

Puhe on luonteeltaan virallinen ja hillitty juhlapuhe. Sen asiallisen toteavaa sävyä ei tarvitse muuttaa. Tähän puheeseen eivät sovi tunteita nostattavat retoriset keinot eivätkä henkilökohtaiset tarinat. Sellaisiakin puheeseen leivon, silloin kun niitä tarvitaan.

Jos olisin itse laatinut puheen alusta lähtien, olisin kenties toivonut joihinkin kohtiin enemmän konkretiaa. Nyt en kuitenkaan lähtenyt tällaisia muutoksia säveltämään.

Kun luet alla olevan puheen, lue se ääneen. Löydät pian puheen rytmin ja huomaat, miten pelkistetympi tyyli toimii.

Voit verrata sitä alkuperäiseen, ja kommentoi toki, jos kysymyksiä nousee. Valotan mielelläni ratkaisujani.

* * *

Olette tänään päättäneet opiskelunne Maanpuolustuskorkeakoulussa ja valmiit astumaan ensimmäisiin tehtäviinne kattavan koulutuksen jälkeen.

Moni teistä varmaan ajattelee, kuinka nopeasti kolme vuotta kuluikaan. Maailma oli toisenlainen kun aloititte opintonne syksyllä 2013. Tuskin kukaan osasi aavistaa, mitä Euroopassa ja sen lähialueilla tulee tapahtumaan.

Ukrainan kriisi on lisännyt suurvaltojen välisiä jännitteitä. Kriisi on heikentänyt myös Itämeren turvallisuustilannetta, jossa muutosta parempaan on näkynyt vasta aivan viime aikoina.

Radikalisoituminen ja terrorismi aiheuttavat jatkuvia ja monesti arvaamattomia turvallisuushaasteita. Yli viisi vuotta kestänyt Syyrian sisällissota on karkottanut ihmiset kodeistaan. Eurooppa ei ollut varautunut tätä seuranneeseen maahanmuuttoon.

Tämä kaikki on vaikuttanut myös Suomeen. Niinpä meidän on aktiivisesti tarkasteltava sekä lähiympäristöämme että valmiuttamme. Meidän tulee myös etsiä keinoja Itämeren alueen vakauttamiseksi.

Puolustusvoimien organisaatio on käynyt äskettäin läpi uudistuksen. Puolustusvoimat ovat hyvässä kunnossa, mutta omaa toimintaa on aina arvioitava myös kriittisesti ja harkittava tarkkaan, mitä voimme tehdä vielä paremmin ja tehokkaammin.

Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Vaikka monet valtiot ovat tästä järjestelmästä luopuneet, meillä on ollut viisautta pitää siitä kiinni. Kansalaisten luottamus puolusvoimia kohtaan on Euroopan korkein: yli 90 prosenttia kansalaisista luottaa armeijaamme. Monet maat ovatkin haikailleet Suomen mallin perään ja pyrkivät nyt jopa palauttamaan omia alas ajettuja järjestelmiään.

Emme voi kuitenkaan kiinnittyä vain tuttuun ja tunnettuun, vaan toimintaa tulee alati kehittää. Turvallisuusuhat ja kriisit voivat nykyään ilmetä ja muuttua nopeasti. Uudet hybridiuhat voivat olla varsin arvaamattomia. Niitä on hyvin vaikea ennakoida.

On mahdollista, että poliittista keskusteluamme ja yleistä ilmapiiriä pyritään tietoisesti vahingoittamaan. Tähän varautuminen vaatii päivitettyjä kansalaistaitoja ja medialukutaitoa. Tärkeässä roolissa ovat kaikki kansalaiset: jokainen on omalta osaltaan maanpuolustaja.

Suuri osa teistä tulee ensimmäisessä tehtävässään toimimaan varusmiesten kouluttajina. Tehtävänne on ensiarvoisen tärkeä. Kouluttajina ja kasvattajina juurrutatte joukkoon tärkeitä tietoja ja taitoja. Välitätte heille asenteen, jonka avulla maatamme puolustetaan myös tulevaisuudessa.

Suomalaisen sotilaan arvostuksen ja luottamuksen voi saavuttaa vain omalla esimerkillä: rehdillä kohtelulla, joka perustuu korkeaan osaamiseen. Eikä kyse ole pelkästään sotilastaidoista vaan paljon laajemmasta asiasta.

Nuoret varusmiehet ja vapaaehtoiset naiset astuvat palvelukseen eri taustoista ja lähtökohdista. He ovat kuitenkin kaikki samanarvoisia, heillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Varusmiespalvelus on erinomainen tilaisuus ehkäistä syrjäytymistä ja pitää huolta eräästä suomalaisen yhteiskunnan peruspilarista, kansallisesta eheydestämme.

Nuoret upseerit! Onnittelen teitä sekä teidän omaisianne tänä arvokkaana juhlapäivänä ja toivotan teille parhainta menestystä tulevissa tehtävissänne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

twenty − eighteen =