Kuningattaren koronapuhe

Englannin kuningatar Elisabeth II piti sunnuntaina 5.4.2020 harvinaisen televisiopuheen, jossa hän rohkaisi ja kannusti kansalaisia koronaviruksen vastaisissa toimissa.

Puhe on saanut kiittävän vastaanoton, joten on paikallaan katsoa, mikä siitä teki vaikuttavan ja vakuuttavan.

Ennen kuin luet pidemmälle, katso puhe ja lue puheen teksti.

Vastaavanlaisia kannustavia, rohkaisevia ja toivoa synnyttäviä puheita on kuultu valtionjohtajilta monissa maissa, muun muassa Saksassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Irlannissa.

(Suomessa pääministeri ja tasavallan presidentti eivät ole pitäneet puheita. Pohdin tätä seikkaa taannoin Unna Lehtipuun kanssa viestintätoimisto Framillan podcastissa.)

Näissä puheissa on muutamia yhteisiä tekijöitä:

  1. Puheet keskittyvät siihen, keitä “me” olemme ihmisinä ja kansakuntana. Mitkä arvot ja asenteen yhdistävät meitä? Miten ne auttavat meitä kohtaamaan pandemian haasteen?
  2. Puheissa kiitetään ja ylistetään sekä yhteisön sankareita (lääkärit, sairaanhoitajat, välttämättömien töiden tekijät) että tavallisia ihmisiä.
  3. Niissä korostetaan nykyhetken merkityksellisyyttä, mutta myös katsotaan tulevaisuuteen, joka on nykyhetkeä valoisampi.

Klassisen retoriikan genrejaottelun mukaan tällaiset puheet ovat demonstratiivisia (tai toiselta nimitykseltään epideiktisiä). Demonstratiiviset puheet olivat antiikissa yleensä juhlapuheita, joissa korostui sankaritekojen, yksittäisten ihmisten tai tärkeiksi koettujen asioiden ylistäminen. Ne keskittyivät nykyhetkeen, sen merkityksellisyyteen.

Koska ne nojaavat yhteisön arvostuksiin, ne myös luovat omaa yleisöään: yleisö koostuu niistä, joita yhdistävät ne arvot, joihin puheen kehut ja ylistys perustuvat. Tällä tavoin demonstratiivinen puhe on myös yhteisöä kokoavaa puhetta tai “heimopuhetta”.

Politiikassa tällaista puhetta kuullaan puoluekokouksissa ja kampanjapuheissa. Niissä oman “heimon” rajat korostuvat erityisen selvästi, koska usein viitataan myös niihin, jotka eivät jaa samoja arvoja (“nuo muut”).

Myös kuningattaren puhe oli tällainen demonstratiivinen puhe. Sen tarkoituksena oli kannustaa kansakuntaa vaikealla hetkellä ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Tämä perustui siihen, minkälaisista arvoista britit ponnistavat, ja näistä puolestaan todistavat lähimmäistä huomioivat teot ja yhteen hiileen puhaltaminen.

Seuraavassa muutama huomio puheen retoriikasta. Ensin pari sanaa rakenteesta.

Demonstratiivisessa puheessa ei ole tarkasti määriteltyä rakennetta. Kuningattaren puheesta voi kuitenkin hahmottaa kolme teemaa: kiitokset, brittien tekojen ylistäminen, kriisi luo myös mahdollisuuksia. Nämä ilmenevät puheessa seuraavasti:

Puhe menee melkolailla suoraan asiaan ilman alkutervehdyksiä. (Kuningatar on instituutiona sitä luokkaa, että hän voi tehdä näin ongelmattomasti.)

Aluksi kuningatar määrittelee tilanteen, jossa elämme (“a time of disruption”). Tämä toimii myös perusteluna sille, että tämä puhe pidetään.

Tätä seuraa ensimmäinen kolmesta osasta: kiitokset. Kuningatar kiittää ensin hoitohenkilökuntaa ja välttämättömien töiden tekijöitä. Sen jälkeen hän kiittää tavallisia kansalaisia – niitä, jotka pysyvät kotona.

Toisena teemana tulee brittien tekojen ylistäminen nykyhetkessä. Kyse ei ole ainoastaan jalosta menneisyydestä, vaan sankarillisuuteen kyetään tänäänkin.

Kolmanneksi hän nostaa sen, että kriisi tuo ihmisistä esiin parhaimpia puolia. Se antaa myös mahdollisuuden pysähtymiseen ja hidastamiseen.

Tätä seuraa pieni henkilökohtainen muistelo ensimmäisestä radiolähetyksestä vuodelta 1940. Se on juurikin henkilökohtaisuudessaan puheen mieleenpainuvinta antia.

Näitä kolmea teemaa seuraa vielä loppurohkaisu: Tulemme onnistumaan. Paremmat päivät tulevat.

Puhe päättyy lopputervehdykseen.

Puheessa oli käytetty tehokkaasti muutamaa retorista tyylikeinoa. Ne tekevät puheesta harkitun oloisen kokonaisuuden ja lisäävät sen muistettavuutta.

Keskeisenä retorisena keinona esiin nousee ns. kolmen sääntö – monet asiat esitetään puheessa kolmen sarjoina.

“A time of disruption in the life of our country: a disruption that has brought grief to some, financial difficulties to many, and enormous changes to the daily lives of us all.”

Tässä on myös esimerkki hienosta gradatiosta: asiat luetellaan pienemmästä suurimpaan.

Muita esimerkkejä kolmen sarjoista:

“I want to thank everyone on the NHS front line, as well as care workers and those carrying out essential roles

“That the attributes of self-discipline, of quiet good-humoured resolve and of fellow-feeling still characterise this country.”

“Across the Commonwealth and around the world, we have seen heart-warming stories of people coming together to help others, be it through delivering food parcels and medicines, checking on neighbours, or converting businesses to help the relief effort.”

“And though self-isolating may at times be hard, many people of all faiths, and of none, are discovering that it presents an opportunity to slow down, pause and reflect

we will be with our friends again; we will be with our families again; we will meet again.”

Viimeisessä esimerkissä on myös hieno anafora, eli alkutoisto. Tyylikkyyttä lisää se, että yllättäen kolmannella kerralla fraasi ei jatkukaan “be with our”, vaan kuningatar siteeraa Vera Lynnin laulua “We’ll meet again”. Sodan aikana englantilainen Lynn oli tunnettu viihdyttäjä. Kyseinen laulu on vuodelta 1939.

Vera Lynnin laulun lisäksi puheesta löytyy heijastuma Winston Churchillin kesällä 1940 pitämään This was their finest hour -puheeseen.

Kuningatar:

“I hope in the years to come everyone will be able to take pride in how they responded to this challenge. And those who come after us will say the Britons of this generation were as strong as any.”

Churchill:

“Let us therefore brace ourselves to our duties, and so bear ourselves, that if the British Empire and its Commonwealth last for a thousand years, men will still say, ‘This was their finest hour.'”

Nämä eivät ole ainoita kohtia, joissa viitataan tavalla tai toisella sota-aikaan. Kuningatar viittaa siihen suoraan muistelemalla ensimmäistä esiintymistään radiossa vuonna 1940. Puheessa on myös yksi sota-metafora, joka ei ole kuitenkaan sotainen: julkisen terveydenhuollon henkilöstö on “etulinjaa” (“front line”).

Sota-ajan viittausten tarkoituksena on nostaa esiin muistikuvia (tai osin myyttisiä käsityksiä) brittien sitkeästä kestokyvystä toisen maailmansodan aikana. Tämä toimii rohkaisuna ja motivointina: “me kykenemme tähän taas”.

Tämä käy selvästi esille, tästä kappaleesta:

“And those who come after us will say the Britons of this generation were as strong as any. That the attributes of self-discipline, of quiet good-humoured resolve and of fellow-feeling still characterise this country. The pride in who we are is not a part of our past, it defines our present and our future.”

Jälkipolvet todistavat, että tämä sukupolvi on aivan yhtä vahva kuin sota-ajan ihmiset. Sota-aikana tunnetuksi tulleet brittiläiset luonteenpiirteet ovat yhä totta. Voimme olla ylpeitä siitä, keitä olemme – tämä tunne ei kuulu vain menneisyyden ihailuun.

Kuningatar nostattaa toivoa ja luottamusta alati vahvemmin puheen kuluessa. Aluksi hän sanoo (ehdollisesti): “I want to reassure you that if we remain united and resolute, then we will overcome it.” Mutta puheen lopussa vielä varmemmin: “We will succeed – and that success will belong to every one of us.”

Parempi huominen odottaa. On jotain minkä tähden nähdä vaivaa ja taistella.

Kuningattaren puheessa kiinnittää huomiota myös tyylilaji. Vaikka retorisia (tyyli)keinoja onkin tietoisesti käytetty, niillä ei kuitenkaan järjestetä ilotulitusta. Tyyliltään puheen kieli on hillittyä ja asiallista, mutta kuitenkin suoraa ja määrätietoista.

Lopullisen – ja välttämättömän – silauksen antaa kuningattaren tapa puhutella kuulijoitaan. Puhe on taitavasti rytmitetty. Se rullaa eteenpäin rauhallisesti, pienten taukojen siivittämänä, mutta samalla varmasti kuin juna.

Kuningattaresta – hänen olemuksestaan, ilmeestään ja katseestaan – heijastuu hetken merkityksellisyys ja vakavuus mutta myös eteenpäin katsova johtajuus ja kuulijoita rohkaiseva varmuus.

2 thoughts on “Kuningattaren koronapuhe”

  1. Hei Antti! Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Tällaista analyyttista otetta puhumiseen ja retoriikkaan ei mielestäni Suomessa ole liikaa. Siksi oli erittäin virkistävää ja inspiroivaa lukea tämä.

    Teen itse parhaillani gradua, jossa tutkin retorisen analyysin avulla kansanedustajien puheita. Tämänkaltaiset kirjoitukset kiinnostavat myös sen vuoksi. Erityisesti ilahdutti retoristen tyylikeinojen tuominen esille.

    Luen jatkossakin mielelläni lisää tällaista!

    1. Hei Markus!

      Kiitos mukavasta kommentistasi! Olen toisinaan kirjoittanut vastaavia analyyseja huomiota herättäneistä puheista. Löydät niitä tästä blogista enemmänkin.

      Gradusi kuulostaa mielenkiintoiselta ja mielelläni luen sen sitten kun se on valmis. Onnea työhön!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

thirteen + 6 =